Viime aikoina on punnittu monia asioita, jotka tekevät päivistä hieman aurinkoisempia (toisinaan) puuduttavan arjen keskellä. Nämä ovat Ihmissuhteet, jotka muodostuvat ystävyydeksi elämän kulkiessa eteenpäin. Minulla on ollut onni saada ympärilleen kimpun sisimmiltään mitä kauniimpia ihmisiä ystävikseni. Toiset ystävyssuhteet ovat kestäneet ihan lapsuudesta asti. Eihän toki todellista ystävyyttä mitata vain aikamääreisesti, mutta on ihanaa tuntea ihmisiä, jotka tietävät minun elämästäni kaiken ja ovat olleet tukena ja mukana matkassa elämäni jokaisessa hetkessä, niin hyvissä kuin huonoissakin.
Minusta tuntuu, että nuorempana oli paljon helpompi luoda ja solmia uusia ystävyyssuhteita. Näin aikuisena se ei ole enää niin helppoa. Olet kiireinen töiden ja perhe-elämän pyörityksestä. Yrität selviytyä jo nykyisistäkin ihmissuhteista kunnialla, koska et halua menettää niistä yhtäkään. Mutta mikä onni onkaan löytää näin aikuisiässä uusia ystäviä, joiden kanssa päivät tuntuvat jälleen aurinkoisemmalta. Haluat ehdottomasti mahduttaa heidät kiireiseen elämääsi. Perheellisenä se tuntuu isolta asialta, kun koko paketti loksahtaa. Sinä saat uuden ystävän, miehet tulevat keskenään paremmin kuin hyvin toimeen ja lapset tulevat super hyvin juttuun (pusujakin vaihdellaan). Mutta mitä tapahtuu, kun ystävystyt ystäväsi ystävän kanssa?
Voisi kuvitella, että saadaan upea porukka koolle, kun kaikki viihtyvät keskenään ja tykkäävät toisistaan hurjasti, mutta tällä kertaa näin ei käynyt... Lopputuloksena on pahaa mieltä, loukkaavia viestejä, itkua, huutoa, surua ja lopulta syvä hiljaisuus.
Kokosin siis muutamia tämän hetkisiä ajatuksia kesäisiin kukkakuviin...
Aurinkoista päivää Sinulle!
HuGs
-S-
Totta, aikuisena ei ole enää niin helppoa luoda ystävyyssuhteita. Toisinaan taas kun elämäntilanne muuttuu , vaihdat vaikka työtä tai jäät lapsen kanssa kotiin, saattaa elämään ilmestyä uudenlaisia ihmisiä samassa tilanteessa. Minulle kävi näin, olen todella iloinen, että olen saanut elämääni uuden ystävän, mutta samalla myös hieman haikea siitä, että ne "entisen elämän" ystävät ovat menneet etäälle. Ehkä se vain on näin?
VastaaPoistaMutta se, että ystävän ystävät eivät sovi kuvioon ja tulee pahaa mieltä- sitä en ymmärrä.
Aurinkoa päiviisi!
Itse olen myös sitä tyyppiä, että pidän liiankin tiukasti kiinni vanhoista ystävistä, vaikka huomaakin niiden lipuvan jo kauemmas ja kauemmas. Kai se on vain pidettävä niistä ihmisistä kiinni, jotka oikeasti haluavat olla lähellä...
PoistaVoi onpa tylsä juttu. Arvaamattomia ovat välillä ihmisten ajatusten juoksut ja mustasukkaisuudella (ilmeisesti) on valtava negatiivivoima. Mutta kauniita kuvia ja viisaita ajatuksia niissä. Parempaa mieltä tästä eteenpäin ♥
VastaaPoistaVäärinymmärretyksi tuleminen ja tunteiden hallitseminen on ollut tässä tilanteessa haastavaa. Katsotaan miltä tulevaisuus näyttää, kun tilanne saadaan rauhoittumaan. En kuitenkaan olisi ihan valmis tässä vielä luovuttamaan, mutta katsotaan mitä aika tekee tilanteelle.
PoistaJa kiitos Anu <3
Poista