#Blogisitarina




"I finally had the courage to start my own blog. I have been thinking about it for a while but as most of the things in my life, I need to do some thinking first and then go for it."

Tässä olivat ne kuuluisat ensimmäiset sanat, jotka yhdellä napin painalluksella uskalsin jakaa koko maailmalle. Blogini tarina alkoi jo vuonna 2010 ja tarkalleen syyskuun 13. päivä. Aivan ummikkona lähdin kokeilemaan onneani tuhansien muiden blogien joukossa. Muistan sen päivän kuin eilisen, jolloin raahasin rakastamaani vanhaa tuolia ympäri Turkua punaisissa saappaissani. Minusta oli tullut blogisti, bloggaaja tai bloggari, jotain jonka myötä uskalsin tehdä enemmän ja kokeilla omia rajojani. Allekirjoitan edelleen ensimmäisen postauksen viimeisen lausahduksen. Kyllä, joudun edelleen pohtimaan muutamaan otteeseen ennen kuin toimin. En osaa hypätä tuntemattomaan ajattelematta asiaa kertaalleen.




Ensimmäiset vuodet kirjoitin vain englanniksi, vaikka en niin mestari siinä olekaan. Halusin haastaa itseni alusta lähtien. Kahlasin läpi ensimmäisiä postauksiani ja kieltämättä hymy nousee kasvoille. Kuvasin kerrostaloasuntomme pieniä nurkkia ja ykstyiskohtia. Kuten kuvista näkyy, olin aivan hullaantunut maalaisromanttiseen sisustukseen. Blogini alkumetreillä kirppislöydöt olivat suuressa roolissa blogini postauksissa ja kokeilin pieniä stailauksia ja asetelmia ympäri kotia. 

Kolmetoista vuotta sitten, kun laitoimme hynttyyt yhteen mieheni kanssa, oli kotimme kuin IKEAN kuvasto. Kun pienellä rahalla haluaa kotinsa kerralla kuntoon, on suunnattava sinikeltaiseen kauppaan. En ollut tuohon aikaan niin innostunut vanhoista tavaroista, huonekaluista, kirpputoreista tai koko kierrätyksestä. Jotain kuitenkin tapahtui ja kotimme sisustus alkoi pikkuhiljaa muuttua. Huonekalut löysivät meille niin mummolan vinteiltä kuin vanhaintavarakaupoistakin. Aarteiden etsinnästä tuli minulle ja miehelleni yhteinen harrastus. 



 


Maalaisromanttinen kausi päättyi juuri niin nopeasti kuin oli alkanutkin. Kotimainen design ja 50-luvun vivahteet tuntuivat enemmän omalta. Luulenpa, että uutta suuntaa ja ajatusta antoivat mummini vanhat nojatuolit, jotka ovatkin jo kahteen kertaan saaneet uudet päälliset (kolmannet ovat jo mielessä, mutta ei kerrota siitä mitään miehelleni). Myös blogissani viuhuivat muutoksen tuulet ja päätin kirjoittaa blogia myös suomeksi. Jossain vaiheessa koko enkku tuntui niin tahmealta, että lopetin koko kääntämisen. Tämän jälkeen olo helpottui aika lailla ja kirjoittaminen ei tuntunut enää niin haasteelliselta. Ehkä joskus taas kirjoitan kahdella kielellä, mutta nyt ei ole sen aika.



Blogini alkutaival sisälsi enemmän sisustukseen liittyviä juttuja. Muutto omaan kotiin toi uutta pontta ja sisältöä. Oli jälleen uusia nurkkia kuvattavana ja kerrottavana. Omakotitalossa oli vielä helpompi toteuttaa DIY juttuja ja nekin lisääntyivät blogin puolella. Pirpanan synnyttyä blogini jutut alkoivat pyöriä yhä enemmän lapsiperheen elämään ja arkeen liittyvissä jutuissa. Myös puutarhassa puuhastelu ja leipomukset tulivat osaksi bloggailua. 







Blogini on minulle erittäin rakas, vaikka toisinaan tunnen suurta inhoa koko juttua kohtaan. Olen edelleenkin monessa asiassa noviisi. Olen kirjoittanut blogiani omaksi ilokseni silloin kun siltä tuntuu. Olen blogimaailman kautta saanut elämääni aivan ihania ihmisiä, kohtaamisia sekä päässyt kokemaan huippu juttuja. En ole koskaan sen suurempia tavoitteita blogini lukijamäärien suhteen asettanut. Olen tässä suhteessa realisti, mutta stressaan blogihiljaisuudesta, joita toisinaan oman elämäntilanteen myötä tulee. Toisinaan toivon, että olisin paljon avoimempi ja rohkeampi bloggailun suhteen, mutta edelleen tässä pidättäydyn ja ehkä jännitän. Rohkeutta siis! 

Olen ollut onnekas kaikista teistä, jotka ovat tänne tiensä löytäneet ja joskus kommentoineetkin. Kiitos Sinulle siitä! 

Viimeiset kuukaudet ovat olleet hyvin stressaavia. Tammikuu paiskautui naamaan kuin märkä rätti. Olo on ollut kuin rikkinäisellä ompelukoneella, joka junnaa vain paikoillaan. Allekirjoittanut sai meinaan purkaa ainakin neljästi uuden verhon ompelukset, kun kone temppuili. Pyykinpesukone sanoi myös sopimuksensa irti ja uuden koneen metsästys oli aika uuvuttavaa. Mieli on ollut myös raskas. Saimme ikäviä uutisia, jotka johtavat mahdollisesti monien kuukausien mittaiseen projektiin ja mitään takeita sen onnistumiseen ei ole tiedossa. Ehkä joskus "uskallan" kertoa asiasta täälläkin. Mutta että ei menisi liian synkäksi, haluaisin kiittää Elämäni sanoina- blogin Annea, jolta tämän #blogisitarina haasteen sain. Ilman sinua olisi blogihiljaisuus voinut jatkua vielä pitkääkin, mutta nyt saadaan jää rikottua. Anne kirjoittaa ihanaa blogia, joten käykäähän kurkkaamassa, jos ette ole vielä siellä vierailleet.

Itse haluaisin haastaa mukaan 

Syvältä-blogin Sannan
Tohkeissaan -blogin Katrin
Arjen timantteja-blogin Anun
Anniina V-blogin Anniinan

Säännöt
  1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  2. Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
  3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. 
  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 
  5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi


11 kommenttia

  1. Ihan samoilla fiiliksillä olen itsekin bloggailun suhteen kuin sinä. Toivon itsekin että uskaltaisin olla rohkeampi, mutta tätä pitää tehdä niinkun hyvältä tuntuu - ja silloin kun siltä tuntuu.

    Teillä on kyllä ihana koti ja otat kauniita kuvia, joten toivon, että sulla riittää intoa bloggailuun tulevaisuudessa, vaikka ajat välillä olisivatkin raskaat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anne <3 Niin ihania sanoja kirjoitit <3 Toivotaan tälle vuodelle sitten rohkeutta molemmille oikein rutkasti =)

      Poista
  2. Oli mielenkiintoista lukea blogisi tarina. Samoja aatteita bloggailusta on - uskaltaisipa sitä vaan antaa itsestään enemmän. Ja kiitos haasteesta. Otan sen oikein mielelläni vastaan ja ehkä sen kautta opin taas kertomaan enemmän ja olemaan rohkeampi blogissani.

    Aivan ihanat kuvia! Tsemppiä ja voimia! Ollaan yhteyksissä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu <3 Kaipa tässäkin olisi voinut mennä pintaa syvemmälle, mutta jokin sitä vain ihmisessä pidättelee. Toisinaan mietin, että ehkä juuri se että ei anna vain palaa tekee kirjoittamisesta tahmeampaa. Tsemppiä myös sinne ja kiitokset <3 Ollaan yhteyksissä ilman muuta

      Poista
  3. Olipas kauniit kuvat sinulla ja tuli paljon samoja fiiliksiä bloggaamisesta. Olen joskus tämän tehnyt, mutta kenties on uusinnan aika, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna <3 No tartu ihmeessä jos siltä tuntuu =)

      Poista
  4. Olipas kauniit kuvat sinulla ja tuli paljon samoja fiiliksiä bloggaamisesta. Olen joskus tämän tehnyt, mutta kenties on uusinnan aika, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Kaunis kirjoitus - mukavaa, että tämän avulla sait rikottua blogihiljaisuuden! Ja niin somia kuvia.. Voi kurjuus, kiva vuoden synkimpään ja loskaisimpaan aikaan sitten vielä ihan oikeita murheita.. Kiitos kovasti haasteesta, olisikin mukavaa taas ajatella blogia vähän syvällisemmin! Hei ollaan kuulolla nyt!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Juu ehdottomasti ollaan kuulolla. Saan miehenkin kotiin tänään sairaalasta, joten se on sentääs mukavaa =)

      Poista
  6. Olipa ihana lukea blogisi tarina! Suotta pidättelet, kirjoituksiasi on kiva lukea ja kuvia ihana katsoa. Teillä on kaunis koti! Kiitos haasteesta, otan sen mielelläni vastaan ja katson minkä verran itse saan avauduttua. Samanlainen osteri kun taitaa olla täälläkin. Toisaalta mietin myös, että blogimaailman kommenttiosiot ovat välillä niin julmia, etten edes halua, enkä koe että minun kenenkään muun takia edes tarvitsisi avautua liikaa. Toisaalta, mutta toisaalta - ehkä se kultainen keskitie tähän löytyy meille molemmille vielä jossain vaiheessa :) Rentoa viikonloppua - toivottavasti murheet helpottavat pian ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anu <3 Ja mukavaa, että lähdet mukaan haasteeseen. Minulla taitaa sinun jouluhaasteesi siirtyä vuodella. Oli tuo joulukuu aikamoista. Saattaa olla että juurikin nuo julmat kommentit pitävät ajatukset kurissa, vaikka toisinaan olisi mukava heittää ilmoille kaikenlaisia ajatuksia. Eiköhän me joku keskitie löydetä =) Mukavaa viikonloppua myös sinne <3 Kevään aikana toivottavasti selviää enemmän kimurantista tilanteesta kun tutkitaan lisää...

      Poista