Morning Moments with Flea Finds

Nappasin eilen aamulla kameran pitkästä aikaa käsiin ja räpsäsin muutaman tunnelmakuvan olohuoneesta. Mitään suuria muutoksia ei koko huoneessa ole tapahtunut. Muutama uusi printti odottaa seinälle kiinnittämistä. Mietiskelin sitä taulukollaasia varmaan jo vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja hah, tässä sitä ollaan. No meneehän ne tuossa senkin päälläkin, mutta joskos ennen joulua sitten. Huomaan pohtivani montakin asiaa tapahtuvan ennen joulua. Mutta eipä oteta mitään paineta. Mitään suurta ja ihmeellistä ei ole kuitenkaan tapahtumassa, joten edetään omalla painollaan ja oman jaksamisen mukaan.

Muutama viikko sitten olimme ystävämme lapsen synttäreillä ja sieltä palatessamme kotiin pysähdyimme eräällä kirpputorilla tuossa Laitilan kohdilla. Astuessani sisään ovesta, huomasin heti punaisen Jukka-keinuhevosen. Mikä aarre ja mikä hinta!?! Vähin äänin kaappasin sen kainalooni ja samalla googlailin keinuhevosen todellista hintaa. Aikamoinen virne nousi kasvoille ja pidin miehelleni myyntipuheen keinuhevosesta, joka on ihan pakko saada, vaikka meidän neiti on jo aivan liian iso koko keinuhevosen selkään. Oliko sitten hinta vai ajatus toisesta pienestä, joka pehmitti miehen sydämen,koska Jukka tuli meille. (Oikeasti olin jo tehnyt ostopäätöksen, mutta tasa-arvoisuuden nimissä piti kysyä myös mieheltä.)

Aamuni toimia nousi ihmettelemään myös pikku potilaamme. Tässä on kohta pari kuukautta taas ryvetty räkäpapereiden ja lääkeruiskujen keskellä. Taidamme olla koko perhe ihan mitta täynnä sairastelua. Ensin keuhkoissa tulehdusta, sitten korvat ja jälleen keuhot, joka ei edellisellä kuurilla parantunut ja nyt pitkittynyt keuhkoputkentulehdus+korvat. Nyt tujumpaa hevoskuuria menossa ruiskulla ja muutama muu lääkepullo. Ensi viikolle olemme saaneet uuden tuubitusajan ja myös kitarisoille sanotaan heipat. Viime jouluna, kun neidille laitettiin ensimmäiset tuubit, loppui sarastelu kuin seinään. Sitä täällä siis toivomme sormet ja varpaat ristissä. Eihän tätä touhua jaksa kukaan. En muista, koska olisi kunnon yöunet viimeksi nukuttu. 

Eilen tuli roudattua (todella sopivaan saumaan) kirpparille tavaraa myyntiin. Olin oikeastaan unohtanut koko jutun tässä sairastelun keskellä. No onneksi kaappia siivotessa olin lykännyt tavaraa pussiin kirpputoria varten, mutta se hinnottelu, ääh. Aina siinä kohtaa mietin, miksi en lykännyt näitä vaatteita pussiin ja roudannut UFFiin. No katsotaan käykö kauppa yhtään. 

Nyt täytyy palata "luistelukentälle", KYLLÄ luistelen pitkin olohuoneen lattioita virkatuilla koreilla. Että tällaista tänne. Aurinkoista torstaita Sinulle!

HuGs

-S-