Once upon a time...


Neitimme täytti tuossa tammikuun loppupuolella jo 4-vuotta. Aina vain nousee mieleen se sama kliseinen lause, "Mihin se aika oikein menee?" Niimpä, sitä tulee ihmeteltyä monesti ääneenkin. Syntymäpäivän viikonlopulle oli suunniteltuna synttäreiden juhlintaa niin sukulaisten kuin päiväkotikavereidenkin kanssa. Kaikki suunnitelmat menivät kuitenkin mönkään neidin sairastuttua. 

Ordinary Sunday


Eipä uskoisi Laskiaissunnuntaiksi, kun ikkunasta katselee pihalla vihertävää nurmea. Ikävästi myös viime syksyltä jäänyt lehtikasa on jälleen ilmestynyt muistuttamaan olemassa olollaan. Kunhan tuo vesisade lakkaa niin jatketaan haravointia. Täällä on pidelty kaikenlaista sairastupaa yllä...

#Blogisitarina




"I finally had the courage to start my own blog. I have been thinking about it for a while but as most of the things in my life, I need to do some thinking first and then go for it."

Tässä olivat ne kuuluisat ensimmäiset sanat, jotka yhdellä napin painalluksella uskalsin jakaa koko maailmalle. Blogini tarina alkoi jo vuonna 2010 ja tarkalleen syyskuun 13. päivä. Aivan ummikkona lähdin kokeilemaan onneani tuhansien muiden blogien joukossa. Muistan sen päivän kuin eilisen, jolloin raahasin rakastamaani vanhaa tuolia ympäri Turkua punaisissa saappaissani. Minusta oli tullut blogisti, bloggaaja tai bloggari, jotain jonka myötä uskalsin tehdä enemmän ja kokeilla omia rajojani. Allekirjoitan edelleen ensimmäisen postauksen viimeisen lausahduksen. Kyllä, joudun edelleen pohtimaan muutamaan otteeseen ennen kuin toimin. En osaa hypätä tuntemattomaan ajattelematta asiaa kertaalleen.