sunnuntai 31. elokuuta 2014

It didn't go the way I've planned..





Sain ihanalta Pesäpuu-blogin Mannaryyniltä hauskan haasteen kertoa missä olen syönyt sanani. Aluksi pää tuntui ihan tyhjältä ja tuntui vaikealta keksiä mitään, mutta olen tainnut syödä sanani kaikkein suurimmissa asioissa ja mutoksissa koskien elämääni. 

Jos lähdetään tästä päivästä ajassa taaksepäin voidaan tarkastella meidän nukkumisjärjestelyjä. Ennen lapsen syntymää ajattelin, että lapsen tulee nukkua omassa huoneessaan eikä vanhempien välissä. No niin kuin kuvasta näkyy, neiti on edellisen yön taas nukkunut siinä meidän välissä. Silloin kuin J nukkui vielä pinnasängyssä, ei ollut suurempia ongelmia. Kävimme unikoulunkin läpi ja nukkuminen ja nukahtaminen alkoi sujua oikein mallikkaasti. Viime jouluna vaihdoimme neidille isojen sängyn ja muutos ei ollutkaan ihan helppo. Nyt olemme viimeisen puoli vuotta vaihtelevasti saaneet neidin omaan huoneeseen. Myönnän, että tunnen huonoa omaa tuntoa ja toisinaan pidän itseäni huonona äitinä, koska unijärjestelyt eivät menneet  suunnitelmieni mukaan. Valvotuista öistä olen kärsinyt migreenistä, joten se toisinaan hidastaa omaa jaksaistani painia asian kanssa. Mieheni on vain todennut, että ehkä se viisitoista vuotiaana sitten jo nukkuu omassa huoneessaan...

Saan myös syödä sanani opintojen ja lapsiperhe-elämän ajoittamisen suhteen. Olen monesti sanonut, että lapsien tulo saa odottaa opintojen ollessa kesken, mutta kuinkas sitten kävikään. Aloitin opintoni vuonna 2009 ja nyt viisi vuotta myöhemmin olen valmistunut ja minulla on myös kohta kolme vuotias tytär. Molemmista saavutuksista olen erittäin ylpeä ja vielä yhtäaikaa "suoritettuina".

Nappasin myös puhelimestani kuvan. Olin päättänyt, että en koskaan hanki kirjan kokoista puhelinta ja vaihtaa puhelinta muuksi kuin Nokialaiseksi. Nyt porskutetaan Sonyn jättiläispuhelimella eteenpäin.

Viimeinen kuva kertokoon siitä, että en olisi halunnut muuttaa tähän kyseiseen kaupunkiin outojen lapsuusajan fiksaatioiden takia (hah hah hah) tai rapattuun kivitaloon, jonka pihalla ei ole edes kunnon omenapuita. Nyt olen vieläkin aivan hullaantunut taloomme, pihaamme ja kaikki tuntuu niin hyvältä. 

Haluaisin antaa tämän hauskan haasteen eteenpäin Lauralle Heinässä heiluvassa blogiin sekä Rintelän Ruusalle. Kertokaas missä asioissa olette syöneet sannane...

Sometimes you feel so strongly about things but in the end it might not go the way you have planned.

HuGs
-S-

maanantai 25. elokuuta 2014

New Light for Bedroom





Olen jo kauan haaveillut uutta valaisinta pöytälampun tilalle makuuhuoneeseen. Pistäydyimme Artekin loppuunmyynnissä Turussa lauantaina. Ilmeisesti perjantaina oli ollut tarjolla vaikka ja mitä ja hyvin huokeaan hintaan. Kuulin jopa kilpajuoksusta, joka alkoi ovien avautuessa. Tähän kisaan emme päässeet mukaan ja taisimmekin nähdä vain rippeet, mutta löytyihän sieltä vielä meillekin jotain. Artekin A330S valaisin, jossa on kaunis mattapintainen musta väri ja kivana yksityiskohtana keltainen johto. Kokoluokaltaan juuri sopiva meille. Valaisin saattaa hieman jäädä pimentoon mustan tapetin kanssa, mutta joskos tuo tapetti tuosta sitten joskus lähtis vaihtoon. Se nyt vieläkin vain häiritsee yltiöromanttisuudellaan. Mutta kaipa tuota katsellaan vielä vuosi tai pari. Saattaa meinaan aviomies olla vähän toista mieltä tapetin vaihdon suhteen, koska tapetti on vasta vähän reilu vuosi sitten laitettu. Ja onhan niitä akuutimpiakin kohteita tässä huushollissa, joten puuhastellaan ensin niiden parissa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

We found a new light for bedroom from Artek. Have a great week!

HuGs
-S-

lauantai 23. elokuuta 2014

"Temporary" Solution




Onkohan kenelläkään muilla niitä kuuluisia "väliaikaisratkaisuja, jotka tuppaavat kestämään useamman vuoden?" Meillä niitä tuppaa välillä tulemaan ja eteisen portaissa roikkuu jälleen yksi sellainen.

Käytiin koko perheen voimin jokuaika sitten IKEAssa ja päätettiin ostaa neidille tämä kuvissa roikkuva punainen keinu. Kaikki lähti siitä, että meidän työhuoneen katossa on koukku. Olin aivan varma, että keinu mahtuu oikein hyvin keikkumaan työhuoneessa, mutta toisin kävi. Johonkin se oli laitettava ja eteisen aulasta oli sille mentävä tila. Kummasti silmä on tähänkin ratkaisuun jo tottunut eikä keinu oikeastaan ole tielläkään. Neiti tuntuu keinussa viihtyvän ja se on hyvä. Ehkä ensi kesänä saamme keinun sitten vaikka vietyä ulos. 

Mukavaa viikonloppua Sinulle! Have a great weekend!

We bought a swing and it was too long where it was meant to be. Now it's on the hallway. Works ok.

HuGs
-S-