Viime päivät ovat tuntuneet tahmeilta. Välillä se nousi ajatuksiin ja välillä taas suurella keskittymisellä sen sai ajatuksista pois kunnes taas se tuli mieleen uudelleen. Vedin autossa namikat kaakkoon ja kuuntelin heviä. En edes pidä hevimusiikista, mutta jotain siitä sain, ehkä voimaa tai lohtua. Jaksoin mennä töihin. Siellä oli nauravia lapsia ja aikuisia. Tuntui taas hetken hyvältä. Kotimatkalla kuuntelin radiota. Jokin biisi pyöri taustalla, silmät kostuivat joten vainhdoin taas kanavaa. Heiluin ja hytkyin, jotta saisin ajatukset taas muualle.
Tänään oli se aamu jota olimme odottaneet. Vatsassa tuntui, stressi teki ärtyneeksi, mutta lähdin töihin. Ystävä sanoi "se että en kysy mitään, ei tarkoita että en välittäisi", sanoin vain "älä kysy" ja piilouduin teekupin taaksi. Silmät kostuivat. Hetken kokosin itseäni ja sain kuin sainkin päivän käyntiin. Kaikki töissä tiesivät, mutta eivät sanoneet mitään. Tunnit kuluivat ja tuijotin kelloa. Aika kului ja kului, mutta mitään ei kuulunut. Ehkä se oli hyvä merkki, kyllä sen oli pakko olla hyvä merkki. Olin ajamassa kotiin kun mieheni soitti ja kertoi, että kaikki meni nappiin. Tärkeä puhelu rakkaalta oli saatu. Nyt voi taas hengähtää ja hymyillä. Leikkaus oli pitkä, mutta onnistunut, vaikka suuria toiveita ei annettu. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu!
Ihanaa torstai-iltaa ja pitää läheisistänne huolta! ❤
HuGs
-S-
Voi huh, minulla tuli pala kurkkuun tätä lukiessa. Hienoa kuulla, että läheisesi leikkaus on mennyt hyvin. Itse sain juuri tänään kuulla, että isäni kiidätettiin päivällä sairaalaan ja häneltä löydettiin iso kasvain mahalaukusta.
VastaaPoistaTämä päivä on mennyt ihan usvassa ja pää täynnä ihan sekavia ajatuksia. Tämä kirjoituksesi lohdutti tosi paljon, vaikka välillä ajatukset meinaavat mennä vähän synkiksi. Toivoa pitää aina olla, ja koetan nyt piristyä... Kiitos tästä, ei olisi voinut tulla kirjoituksesi parempaan aikaan. Ja toivottavasti leikkauksen käynyt läheisenne toipuu pian. Voimia teille!
Läheisen sairastuminen on sydäntä raastavaa. Voi voimia myös teidän perheelle! Uskon todellakin, että ihmeitä voi tapahtua. Selviytymis prosentit olivat ihan naurettavan pienet, vaivaset 13% ja mieheni isä selvisi.
PoistaAsioiden käsittely vie aikansa. Me saimme tiedon ennen joulua. Jotenkin se unohtui tuossa matkalla, mutta viimeinen viikko oli aivan hullua. Tunnevyöryt joille ei voinut mitään...
Toivon teille kaikkea hyvää ja paljon voimia vaikean tilanteen edessä. Ihmeitä voi tapahtua ❤
Ihana lukea "loppu hyvin kaikki hyvin"! Nyt sitten vaan nautitaan rakkaiden seurasta!
VastaaPoistaKyllä, onnellinen loppu oli aivan ihana. Nyt todellakin nautitaan!!! ❤
PoistaViisaat ystävät tietävät, milloin sanoille ei ole sijaa tai tarvetta, ja tekevät juuri sen tärkeimmän: ovat läsnä. Varmasti helpottavia uutisia, toivotan kovasti voimia jatkoon!
VastaaPoistaKiitos, nyt todellakin helpottaa. Aamulla kun nousin sängystä melkein naurahdin ääneen, kun Facebookissa odotti niin ärsyttävä pelikutsu, mutta se pelikutsu oli juurikin niin rakkaalta ja vastaleikatulta läheiseltä. Mietin vain, että anna kutsujen tulla vaan =)
PoistaOi, oi, toi on niin hirveä tunne! Oli helpottavaa lukea postauksen lopulla oleva "kaikki meni hyvin".
VastaaPoistaKaikki meni tosiaan hyvin. Ei sitä tunnu oikein edes ymmärtävän täysin vielä. Hymy korvissa kohti viikonloppua!
PoistaOi, huojentavaa! Se kurkkua kuristava tunne on niin kamala... Onneksi oli onnellinen loppu! <3
VastaaPoistaOnneksi oli enkeleitä matkassa =) Potilas toipuu kovaa vauhtia <3
Poista