Matkakuumetta

Mikä on paras lääke matkakuumeeseen? Tätä olen monesti pohtinut. Vanhojen kuvien katselu aiemmista lomamatkoista yleensä lievittää, mutta samalla kasvattaa tuota outoa tuntumaa mahan pohjanipukoissa. Syksyllä jäi monta postausta tekemättä ja tämä oli yksi niitä. 

Pietarin kirkko

Fiume Tevere

Äitini täytti loppusyksystä vuosia ja halusimme yllättää hänet mukavalla matkalla juhlan kunniaksi. Ajatus yhteisestä matkasta oli muhinut jo pitkään ja kesällä päätimme ostaa liput ikuiseen kaupunkiin Roomaan. Siellä äiti ei ollut koskaan käynyt. Matkalle ei ollutkaan tarkoitus lähettää äitiäni yksin isäni kanssa, vaan minun perheeni ja veljeni perhe lähdimme yhdessä ja arvatkaas, vielä etukäteen. 

Voi sitä matkajännitystä, kun salaa matkasimme muutamia tunteja ennen vanhempiani matkakohteeseen. Mietimme monta hauskaa hetkeä miten voisimme "jäädä kiinni". Somessa piti olla aivan hiljaa ja vain muutama ihminen edes tiesi koko matkastamme. 

Matkapäivä oli perjantai ja lähtö oli aikaisin Helsinki-Vantaan lentokentältä. Hienosti lapset jaksoivat jännityksen kanssa lähteä matkalle. Meitä lähti siis neljän aikuisen ja kolmen lapsen seurue matkaan. Päästyämme Rooman lentokentälle, päätimme jatkaa matkaa junalla, jonka asema löytyykin helposti Rooman Fiumicinon lentokentältä Terminaali 3:n alla. Matkaa kaupunkiin on 35 km ja junalla sen taittaa helposti ja mukavasti. Liput ostimme kätevästi lippuautomaatista, mutta lippuja saa myös palvelupisteistä ja kioskeista. Liput leimataan ennen matkaa, joten junasta niitä ei voi ostaa. 

Koska matkaseurue oli kooltaan suht suuri, olimme päättäneet yöpyä huoneistohotellissa. Aamupalat ja iltapalat oli helppo hakea omaan jääkaappiin ja pienet murkinat olivat helposti saatavilla. Olimme ajatelleet muuten syödä reissun ajan ulkona ravintoloissa, koska hintataso ainakaan pizzan suhteen ei ollut päätähuimaava. Huoneistohotellin mukavuus oli myös lapsille omat huoneet ja tällöin myös vanhemmat saivat jatkaa iltaa yhdessä istuskellen, jutellen ja vähän viiniäkin nautiskellen, koska huoneistohotellissa oli myös oma olohuone ja ruokailutila. Ja mitkä näkymät! Majoitumme lähelle Vatikaania ja vanhempieni hotelli oli meistä muutaman sadan metrin päästä.

Olimme pohtineet jo etukäteen mitä paikkoja olisi mukava nähdä ja mitä kaikkea voisi lasten kanssa tehdä yhdessä niin, että isovanhemmatkin viihtyvät. Onni oli se, että sekä veljeni ja hänen vaimonsa, että mieheni ja minä olimme kaikki käyneet Roomassa jo aiemmin ja ilman lapsia. Nähtävyyksien "pakkomarssi" oli siis huolesta pois koska tiesimme, että lasten kanssa liikkuminen on erilaista ja heidän jaksamisensa  rajoittuu muutamaan kohteeseen ja miellellään nähdään paljon puistoja sekä lapsille suunnattuja paikkoja. Niitä Roomassa ei ihan hirveästi ole, mutta muutaman tipsin pystyn postauksen lomassa onneksi tarjoamaan, joita en itse netin syövereistä löytänyt, kun kyseistä tietoa yritettiin onkia.

Castel San't Angelo

Vietimme perjantai-illan hieman Vatikaanissa kävellen ja ihmetellen. Ilma oli aivan upea. Saimme vetää kesäiset takit niskaan ja tennarit jalkaan. Oli marraskuu ja lämpöä yli 20 astetta. Olimme sopineet jännitävän tapaamisen isäni kanssa seuraavalle aamulle keskelle Vatikaania Pietarinkirkon aukiolle.  

VINKKI LAPSIPERHEILLE: Castel San't Angelon "takana" löydät portaita ja kiviliuskan, jota pitkin pääsee "laskeutumaan" puistoon. Leikkipuisto on hyvin piilossa nähtävyyksien keskellä ja en montaa turistiperhettä siellä nähnytkään. Mutta mukava taukopaikka, jos pieniä lapsia mukana matkassa. Puistossa oli pikkiriikkinen kiipeilyteline sekä pari keinua. Valitettavasti puiston reunamilla sijaitsevissa penkeissä oli jos jonkinmoista nukkujaa, mutta nopeasti kävellen ohi ja matka jatkuu.

Fori Imperiali

Kukkakaupan kautta lähdimme aamulla kohti aukiota. Kuikuilimme vanhempiamme suurien pylväiden takaa ja siellä he hetken päästä seisoivatkin. Lapset saivat jokainen kukkasen ja niin juoksimme koko sakki kohti syntymäpäiväsankaria. Täytyy myöntää, että äitini oli aluksi hieman ihmeissään siitä, mistä pienet lapsenlapset tulivat häntä halaamaan keskellä Roomaa. Onnitteluhalien alkaessa sitä yksi sun toinen kostuttu silmänsä. Oli se ihana yllätys ja liikuttava hetki. Siitä sitten alkoi viikonlopun seikkailu yhdessä vanhempieni kanssa. Meillä oli lennot takaisin Suomeen jo maanataina, mutta vanhempani jatkoivat lomaa vielä pidempään. Siksi päätimmekin katsella nähtävyyksiä lasten jaksamisen kantilta pari päivää ja loppuloman mumma ja faari viettäisivät enemmän tai vähemmän rakennusten sisäpuolella. 

Pantheon

Fontana di Trevi

Colosseum

VINKKI LAPSIPERHEILLE:  kulkiessa Colosseumin ohi kohti Domus Aurea ja Parco Oppiota, nouse ylös mäkeä puistotietä pitkin. Puistotie johtaa pengerryksille, jossa paikalliset käyvät päiväunilla. Pengerrysten yläpuolelta löydät pienen leikkipuiston, joka tarjoaa varjoa ja levähdyspaikan sekä lapsille tekemistä. Muutama keinu ja kiipeilyteline oli lapsille hyvinkin mieleen nähtävyyksien keskellä. 

 

Lauantaina taisimme tehdä oikean nähtävyys-maratonin. Siltä se ainakin tuntui illalla, kun pääsimme takaisin kämpille. Lapsilla ainakin uni maittoi silmänräpäyksessä. Päivä oli upea ja tunnerikas. Paljon näimme ja koimme yhdessä ja saimme ihania muistoja koottua koko porukalla. 

Piazza Del Popolo

Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Piazza Del Popoloa ja päätimme viettää päivää  upeassa Villa Borghesen puistossa. Puisto on aivan mieletön niin kooltaan kuin kauneudeltaankin. Lapsille löytyy puuhasteltavaa niin polkuautojen, karusellin ja pomppulinnojen keskellä. Löytyypä puistosta upea lampi, jossa voit vuokrata soutuveneen ja eläintarhakin. Me päätimme lähteä souturetkelle koko porukka. Allekirjoittanut pääsi soutajaksi ja niin sitä mentiin hame korvissa. 

Puiston jälkeen suuntasimme Aventinus-kukkulalle ihastelemaan auringonlaskua. Kukkulalta avautui upea näkymä koko Rooman ylle. Illan hämärtyessä kävelimme rauhallisesti kohti majapaikkaa. Matkalla ihastelimme vanhaa Marcelluksen amfiteatteria, joka loisti upeassa iltavalaistuksessa.

Aventinus-kukkula

Teatro di Marcello

 
Castel San't Angelon edustalle oli kerääntynyt iltasella paljon ihmisiä katsomaan jättimäisiä saippuakuplia. Kokoonnuimme vielä koko perhe yhdessä jäätelöbaariin ja nautimme ehkä maailman parasta jäätelöä. Kaikki tiet vievät Roomaan, mutta niin myös sydän ja jäätelö.

Saimme nauttia koko perheen kesken aivan upean viikonlopun, josta tuli varmasti ikimuistoinen meille kaikille. Meillä neiti ilmoitti jo haluavansa mennä uudestaan Rooman täyttäessään 6-vuotta. No parin vuoden päästä sitten uudestaan.


Onneksi ei tarvitse ihan kahta vuotta odottaa, vaan seuraava miniloma on jo varattuna. Lennämme ensi kuussa Gdanskiin Puolaan. Siellä kevät on jo pidemmällä, joten innolla odotamme tulevaa matkaa. Kirjoittelen matkan jälkeen jälleen kokemuksia varsinkin lapsiperheen silmin.