Voihan Raparperi!

Raparperit tuntuvat olevan nyt parhaimmillaan. Meidänkin pihassa niitä kasvaa pari rypästä. Viikonloppuna tuli katkottua muutama. Mitähän näistä sais aikaiseksi?

Oikeasti en niin raparperin mausta sellaisenaan välitä, mutta mansikan kanssa piirakan joukossa menee oikein kivasti. Myöhemmin istuin koneella ja etsin maukkaita raparperipiirakan ohjeita. Kaikki mikä kuullosti hyvälle olisi vaatinut kauppareissun ja siihen ei ollut aikaa eikä rahkeita. Kokeilin erästä ohjetta, johon olisi tullut piimää. Korvasin sen jugurttimaitorahkalla. Ei maistunut hyvälle (minusta ainakaan). Mies söi sitä jäätelön kera ja lapsi ei suostunut edes maistamaan. Juurikin tämän takia seuraan hyvin tarkoin ohjeita. Minusta ei ole keittiössä oman polun kulkijaksi. 

Viikonlopun aikana tuli muutenkin myllättyä puutarhassa. Instassa olikin kuvia kivipolusta, jonka rakensin äitini avustuksella. Oli siinä urakka, kun aivan nollasta aloitettiin. Harmi kun en ottanut ennen kuvaa, koska polun paikalla oli kunnon rikkaruohoniitty. Täytyypi käydä räpsäisemässä tännekin polusta kuvaa. Kivituhka on vielä hankintalistalla, jotta polusta tulisi vielä tiiviimpi ja kivet pysyisivät paremmin paikalloillaan. Puutarhassa puuhaaminen on kyllä niin palkitsevaa. Oman työn jäljen näkee heti. 

Niin ne raparperit, jotka kerättiin on nyt pullotettuna. Ystävän ohjeen ja oman mukavuusalueen ylittäneenä me tehtiin itse raparperimehua ihan ensimmäistä kertaa. Aika makeeta tuli. Taidetaan tehdä vielä uusi satsi, koska ensimmäisestä erästä tuli kaksi IKEAn lasipullollista ja raparperia pihalla vielä riittää. Neitikin kävi keräämässä oman satsinsa raparperia ja totesi, että "äiti ota musta kuvaa siihen blogiin". On se mainio!

Tänään käytiin töissä retkellä Kuhankuonolla lasten kanssa. Oli aivan huikea paikka. Pitää ehdottomasti lähteä perheenkin kanssa patikoimaan pitkospuille. 

Aurinkoa viikoosi!