Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulufiilis. Näytä kaikki tekstit

It's beginning to look a lot like Christmas



Niin se ensilumi tulla tuprutti. Johan sitä oltiikin jo odoteltu. Neiti ilmoitti tarvitsevansa kaupasta pinkin liukurin. Miten ihmeessä tuo pinkin himo saadaan laantumaan? Välillä ollaan ihan helisemässä, kun kaiken pitäisi olla pinkkiä. Kuulemma koko huonekin pitäisi maalata pinkiksi, koska harmaa on äidin väri. No joo totta tuokin, mutta koko huone? Tähän tarvitaan hieman sulattelua...

Olen huomannut blogeissa pyörivän haasteen, jossa kirjoitellaan unohduksiin jääneistä postauksista. Voi kauhistus, kuinka monta minulla on niitä odottamassa. Ainakin pari jouluista haastetta joihin on ihan pakko tarttua, mutta ensin pitää käydä penkomassa porukoiden valokuva-albumeja, jotta saan hieman "todistuaineistoa". 


Aivan huippua, että jouluun on enää kuukausi ja rapiat päälle aikaa. Xmas radio on soinut jo muutamana iltana sekä ihana Michael Bublén Christmas LP. Joulufiilis on siis löynyt ilman sen suurempaa etsimistä. 

Menneellä viikolla yritettiin harrastaa hieman kulttuuriakin. Kävimme Turun Vanhalla Raatihuoneella katsomassa Mimmi-lehmän ja Variksen joulu. Meillä neiti on aivan ihastunut kyseisiin kirjoihin. Enpä nyt suuremmin osaa koko näytelmää kehua, koska omalta osalta kyseinen juttu meni täysin ohi. Keskityin meinaan meidän takana istuvaan perheeseen aivan liikaa. Jo alkumusiikin aikana oli avattu sipsipussi ja pari trippiä. Perheen lapsonen oli nippanappa vuoden, joten äiti selosti kuin Mertaranta konsanaan koko näytelmän. Se hieman häiritsi omaa keskittymistäni. Aika kylmäksi jätti koko homma. Olimme miehen kanssa ihan pyörällä päästä esityksen jälkeen. Neiti oli onneksi viihtynyt ja se on tärkeintä. 


Työpäivää on piristetty ensimmäisillä glögeillä ulkoilun ohessa. Ah, miten ihanasti se lämmittääkään. Perjantaina olikin työpaikan pikkujoulut. Olimme hankkineet liput Valtteri Roihan Luolamiehen ruuhkavuodet näytelmään. Oli muuten aivan huippu, suosittelen lämpimästi. Siinä sitä sai nauraa röhöttää oikein urakalla ja samalla tuskailla, että tämähän on kuvaus juurikin omasta elämästäni. 

Eilen vietimme neljän vuoden tauon jälkeen perinteisiä pikkujouluja Superhero teeman merkeissä. Ihmiset olivat niin ihanasti panostaneet pukeutumiseen. Onhan se joskus kivaa pitää naamiaisia ihan aikuisten kesken. Rekvisiittaa hakiessamme, myös neiti halusi oman naamarinsa ja tältä nämä minun supersankarini näyttivät.



Ihana viikonloppu sai mielen jälleen piristymään ja antoi uusia voimia uuteen viikkoon. Toivottavasti Sinulla oli ihana viikonloppu! Tsemppiä uuteen viikkon!

HuGs
-S-