Olemme hyvin onnekkaita kotimme sijainnin suhteen. Naapureita toki on, mutta talomme on vanhalla omakotitaloalueella päättyvän tien viimeinen talo. Tonttimme rajalla kulkee vanha kivimuuri, joka erottaa meidät muusta metsiköstä. Välillä minusta tuntuu, että metsä tunkeutuu liialtikin tontillemme, mutta onhan siinä hyvätkin puolensa, nimittäin metsäretket.
Takapihaltamme avautuu lapsen silmissä (miksei aikuisenkin) mitä ihmeellisempi taikametsä. Mikäs sen mukavampaa kuin pakata tee termariin ja tehdä muutama voileipä mukaan ja mars metsään. Miksi eväät muuten maistuvat niin paljon paremmalta ulkoilmassa?
Vaikka metsä onkin aivan takapihallamme, tuntuu luonnossa samoilemiseen olevan aivan liian vähän aikaa. Tämä jos jokin olisi helposti (niin varmaan) muutettavissa tapa. Ai että mua ärsyttää sana kiire, mutta niin se vain tuntuu olevan aina vaan. Aamulla kiire päiväkotiin, sieltä kiire töihin, hirveällä kiireellä hakemaan lapsi päiväkodista ja pahimmassa tapauksessa kiireellä kauppaan, jotta päästään äkkiä kotiin. Viikolle tuppaa iltaisin tulemaan kaikenlaista puuhasteltavaa ja menoa. Päivän päätteeksi on jälleen kiire nukkumaan ja seuraavana päivänä sama rumba taas edessä. Mutta onneksi ei sentään ihan aina...
Työpäivän aikana saa sykkiä aivan sata lasissa ja kieltämättä siinä stressitasot nousevat pilviin. Miksei päivän jälkeen siis ottaisi ilmaista stressiterapiaa vastaan? Luontohan on ihan paras terapiaympäristö ja stressinhallinnan keino. Niin ne tutkimuksetkin väittävät, että luonnolla on selkeitä rauhoittamisen vaikutuksia. Sydämen lyönnit tasaantuvat, veranpaine laskee, stressihormonimäärät tasaantuvat sekä lihakset rentoutvat. Muutokset kuulemma näkyvät jo muutaman minuutin luonnossa oleilun jälkeen ja onhan se näin. Aivan huippua! Metsään siis!
Pieni vaara voi toki olla se (meidän perheessä ainakin), että liiallisella suunnittelulla sekin muuttuu suorittamiseksi. Hampaat irvessä metsään, vaikka aikaa ei tuntuisi olevan, mutta sinne mennään kun kerran niin paljon rauhoittaa, hih.
Nämä kuvat ovat napsastu jokinen aika sitten, kun syyspäivät olivat vielä lämpimämpiä (viime retkestä on siis aikaa ja sen kyllä näillä stressitasoilla huomaa). Mutta metsässä oli käynyt joku muukin samoilemassa, meinaan pieni punalakkinen tonttu. Oli siinä neidillä ihmettelemistä, kun tontun lakki löytyi metsäpolulta. Pienillä jutuilla saa retkeen hippusen verran enemmän taikaa. Tontuista puheenollen... kyllä täällä odotellaan jo joulua.
Olen saanut myös jouluun liittyvän haasteen (liian monta kuukautta sitten), mutta pian koitan siihen paneutua...
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa!
HuGs
-S-
