Calming Forest



Olemme hyvin onnekkaita kotimme sijainnin suhteen. Naapureita toki on, mutta talomme on vanhalla omakotitaloalueella päättyvän tien viimeinen talo. Tonttimme rajalla kulkee vanha kivimuuri, joka erottaa meidät muusta metsiköstä. Välillä minusta tuntuu, että metsä tunkeutuu liialtikin tontillemme, mutta onhan siinä hyvätkin puolensa, nimittäin metsäretket.

Takapihaltamme avautuu lapsen silmissä (miksei aikuisenkin) mitä ihmeellisempi taikametsä. Mikäs sen mukavampaa kuin pakata tee termariin ja tehdä muutama voileipä mukaan ja mars metsään. Miksi eväät muuten maistuvat niin paljon paremmalta ulkoilmassa?




Vaikka metsä onkin aivan takapihallamme, tuntuu luonnossa samoilemiseen olevan aivan liian vähän aikaa. Tämä jos jokin olisi helposti (niin varmaan) muutettavissa tapa. Ai että mua ärsyttää sana kiire, mutta niin se vain tuntuu olevan aina vaan. Aamulla kiire päiväkotiin, sieltä kiire töihin, hirveällä kiireellä hakemaan lapsi päiväkodista ja pahimmassa tapauksessa kiireellä kauppaan, jotta päästään äkkiä kotiin. Viikolle tuppaa iltaisin tulemaan kaikenlaista puuhasteltavaa ja menoa. Päivän päätteeksi on jälleen kiire nukkumaan ja seuraavana päivänä sama rumba taas edessä. Mutta onneksi ei sentään ihan aina...

Työpäivän aikana saa sykkiä aivan sata lasissa ja kieltämättä siinä stressitasot nousevat pilviin. Miksei päivän jälkeen siis ottaisi ilmaista stressiterapiaa vastaan? Luontohan on ihan paras terapiaympäristö ja stressinhallinnan keino. Niin ne tutkimuksetkin väittävät, että luonnolla on selkeitä rauhoittamisen vaikutuksia. Sydämen lyönnit tasaantuvat, veranpaine laskee, stressihormonimäärät tasaantuvat sekä lihakset rentoutvat. Muutokset kuulemma näkyvät jo muutaman minuutin luonnossa oleilun jälkeen ja onhan se näin. Aivan huippua! Metsään siis! 

Pieni vaara voi toki olla se (meidän perheessä ainakin), että liiallisella suunnittelulla sekin muuttuu suorittamiseksi. Hampaat irvessä metsään, vaikka aikaa ei tuntuisi olevan, mutta sinne mennään kun kerran niin paljon rauhoittaa, hih.


Nämä kuvat ovat napsastu jokinen aika sitten, kun syyspäivät olivat vielä lämpimämpiä (viime retkestä on siis aikaa ja sen kyllä näillä stressitasoilla huomaa). Mutta metsässä oli käynyt joku muukin samoilemassa, meinaan pieni punalakkinen tonttu. Oli siinä neidillä ihmettelemistä, kun tontun lakki löytyi metsäpolulta. Pienillä jutuilla saa retkeen hippusen verran enemmän taikaa. Tontuista puheenollen... kyllä täällä odotellaan jo joulua. 

Olen saanut myös jouluun liittyvän haasteen (liian monta kuukautta sitten), mutta pian koitan siihen paneutua...

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa!

HuGs
-S-











8 kommenttia

  1. Täälläkin joulu jo hiukan mielessä :)
    Me asumme metsän keskellä, silti vain 4km päässä "keskustasta". Ihana kun palvelut on 5min. päässä mutta kuitenkin olemme ihan omassa rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tänään Ikeassa ja ostin joulupaperia ja ne hempeät timanttikoristeet. En tiedä tuleeko niitä laitettua mihkään, mutta olivat käyneet hyvin kaupan, joten ajattelin että jos en nyt osta niin jään ilman =D Meillä siis tuo Raision Ikea ihan kulman takana, vaikka metsäinen meininki

      Poista
  2. Metsäretket ovat ihan mahtavia ja niitä tulee tosiaan tehtyä aivan liian vähän. Tässä yhtenä päivänä olin jo soittaa ystävälleni, että mennäänkö pitämään yhteinen kahvitauko lähimetsään. Otetaan termari mukaan, istutaan kannon nokassa ja unohdetaan hetkeksi työt. Ajatukseksi jäi kun mietin tarkemmin paperipinoa työpöydällä, mutta jo ajatus rentoutti. Jonain päivänä vielä toteutan sen :) Ja voi vitsit tuota tonttulakin taikaa. Tästä se jännä aika pienelle taas alkaa... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta toteutat sen. Ihan huippu idea! Meillä neiti on puhunut, että haluaa oman joulukuusen myös omaan huoneeseen =D No katsotaan...ehkä jouluvalot vain riittävät. Käytiin tytön kanssa Ikeassa tänään ja voi sitä ihmetyksen määrää joulukoristeosastolla. Kaikkea piti vähän hipelöidä ja ihmetellä, siis neidin =D

      Poista
  3. Heipsan! Metsät on ihania <3 Niitä tässä meidänkin ympärillä riittää, onneksi. Ikkunasta voi seurailla peurojen ja pupujen touhuja :) Tosin välistä toivoo, että ois lyhyempi matka keskustaan (7 km) mutta autollahan pääsee..

    Kiinnostuin myös tosta sun aikaisemmasta kehokuurista. Tekis niin hyvää täälläkin, oon niin päästänyt itseni hunningolle! Ehkä vuoden vaihteen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips, täällä on vähän kiirus päällä. Ystäväperhe tuli yökylään ja viikonloppua vietettiin myös piknik risteilyn kera. Oli siellä juhlijaa kerrakseen, huh.

      Tänään kävin lapsuuden metikössä pyörimässä. Koitin etsiä sopivaa karahtaa tai oksaa olohoneen ikkunaan, johon olisi mukava laittaa jotain roikkumaan, joulu mielessä =) Muutaman sain sullottua auton takakonttiin, mutta saa nähdä hyväksynkö loppuviimein niitä ikkunaan.

      Se kuuri oli kyllä aikamoinen, voi kyllä lämpimästi suositella. Jotain Sinistä-blogin sini toimi minulla ns. valmentajana kuurin aikana ja häneltä sain kaikki tarvittavat ohjeet. Laitan sulle tähän sivuston, josta sinun myös löytää http://www.bysini.fi/ . Luulen, että Sini olisi kaikkein paras kertomaan kuurista ja mitä se vaatii ja kuinka päästä alkuun. MÄ voin toki ainakertoa enemmän omasta kokemuksesta ja mitä söin ja muista tuntemuksista =)

      Poista
  4. Piti tulla vielä uudelleen hihkaisemaan, että käypä kurkkaamassa, blogissani on sinulle jouluaiheinen haaste http://arjentimantteja.blogspot.fi/2015/11/haaste-throwback-cristmas.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos haasteesta! Luin töissä nukkarissa (hups =D ) blogiasi, mutta kun tuo vastaaminen ei onnistu puhelimen kanssa niin jäi vastaamatta. Ilman muuta lähden mukaan. Täytyy käydä kaivelemasssa kuvia...

      Poista