Miina ja Manu ovat jäänet hieman taka-alalle uuden tulokkaan myötä. Meillä tykätään nykyään Pepistä. Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Huvikumpu rakentuu nopeasti tuolien väliin. Tavaroita kannetaan suuntaan sun toiseen. Ollaanhaan sitä maailman vahvin tyttö. Ja iltasatuja kuunnellaan varpaat tyynyllä. Ihanaa, että oma lapseni on löytänyt Peppi Pitkätossun.
Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu ei ole ainoastaan tullut lapseni elämään, mutta myös minun. Itselleni Peppi ei ollut se juttu vaan Eemeli. Se Kissankulman hulvaton vekara mahtavine kepposineen. Mutta nyt olemme tutustuneet Peppiin. Juuri tällaista rentoa elämän asennetta tässäkin taloudessa tarvitaan. Ei elämän tarvitse aina olla niin vakavaa. Eihän se haittaa, vaikka kananmuna päässä paistaisi räiskäleitä. Hiukset vain vahvistuvat.
Ollessamme tyttöjen reissulla Tukholmassa äitini osti neidille kotiin viemisiä. Aivan ihana Peppi Pitkätossu-viirinauha. Värimaailmaltaan aivan muuta kuin hempeän vaaleanpunaista ja harmaata, mutta minusta niin hauska ja oiva väripilkku liiankin harkittuun sisustukseen neidin huoneessa. Tykkään! ja niin myös tyttökin.
HuGs
-S-